Internet ja onnistunut vakoilu

Blogistani http://feelingcomputers.blogspot.fi

"In getting a large group or a group of many nationalities work out well, one should classify views, influencies, people's countires of origin etc, first widely to right continent, then to right country, to right town, district, area and group in it, so that it is easy to follow which belongs where, what kinds of things they are tuned to, what they take into account and what not, etc.

Spying people from other countries via internet or the like, isn't as likely as it sounds, since people in other climates and with other ways of life and other cultures are often impossibly difficult to understand. For example all Asians may loo the same, however widely different countries they are from and however widely different types of persons. It is also most likely a lie that Africans would not have superb social skills and spy Europeans successfully, since in Europe it is cool or cold and so all European ways produce lots of heat which is impossible to bear in Africa and even in air conditioned rooms very far from the natural ways of living which they are in Europe. So most likely spies are from one's own climate, but then too cultural differencies and differencies in real interests produce very different pictures of the world and different ways of living suited to taking care of different areas of life, and so it is difficult to understand other groups if one oneself isn't fond of their interests. Also if an African would come to Europe and spy Europeans, he or she would suffer from the cool and cold and most propably be constantly ina flu and stupid because of that and without shared way of life which would tell what is what. People of the same group as you and people with same interests as you, maybe with such background as you are are the ones who understand you most correct."

Mutta kovin vierasmaalainen voisi haluta korvata ison ryhmän eurooppalaisia omanmaalaisillaan, jotka esiintyisivät näinä, esim. tuhannen Facebookissa ystäviksi ja lähipiiriksi ilmoittautuneen ja tekemisistään kertneen joukon, niin ei olisi tuttuja ihmettelemässä vaan uusi ihmistyyppi tai suuntautuminen.

Blogien aikajärjestys kaipaa korjaamista

Elämää eletään aikajärjestyksessä ja taitoja opitaan alkeista alkaen. Silloinkin, kun keskustelee jonkun jo pitkälle edistyneen kanssa tämän taidoista, niin perustaso on koko ajan oletettuna, välttämätön perusta, ei siis silloinkaan kuljeta ajassa takaperin, ei edes aloiteta viimeisistä, vaikka siltä vaikuttaisi, vaan kaiki on vanhan elämänosaamisen kontekstissa, vanhojen taitojen tukemaa eikä irrallista hölynpölyä. Siksi on kovin huono, kun blogeissa on viimeinen teksti automaattisesti ensin ja aikajärjestys ylipäätään käänteinen. Se ei anna taidoilla mitään perustaa. Se saa perusasiat näyttämäänpupulta ja henkilön itseään toistavalta ja kaikki jää huteroksi. Kaikista mädimmät ihmiset ovat yleensä opetelleet hienouksia niin, että perustaso on jäänyt puuttumaan, ja ovat siihen sitten jotakin insinöörimalliksi täytteeksi lisänneet, kun ovat mukamas liian hienoja lukemaan aikajärjestyksessä opeteltavia taitoja. Eli blogien tarttisi välttämättä olla oikein päin aikajärjestyksessä, varhaisimmista alkaen. Jos viimeiset kiinnostavat joitakuita eniten, niin voihin niihin olla linkki. Mutta jos aiheesta kirjoittaa, niin on tärkeää saada perustaa uutta jo kirjoitetulle ilman, että joutuu toistamaan kaiken ja viemään siten kiinnostavuuden aiemmalta työltä, kenties hitaammin eteneville sopivalta etenemistahdilta, niiltä, jotka oppivat ymmärtämään eivät vain papukaijana toistamaan.

Mitä katsotaan ja luetaan netissä

Jos tuota mietin, että mitä katsotaan mitenkin paljon, niin eniten näytetään katsovan videoistani ja blogeistani niitä, jotka ovat kovin laajalle ryhmälle sopivat, siis laajemmalle kuin vaikka koirankoulutusharrastajat tai ehkä edes koiranomistajat. Se viittaisi, etteivät linkit kohdennu edes osan aikaa mm harrastuneisuuden mukaan.
Ylipäätään minulla on se vaikutelma, että netin hakujärjestelmät kaipaisivat kehittämistä. Niiden kehittämistä ei saisi antaa ihmisten manipulaatiosta harrastuneiden käsiin vaan kirjastonhoitajien ja toimittajien käsiin.

Yhteiset kokemukset aiheena

Blogi, oli se sitten kuvin, videoin tai teksti, on julkinen media. Siksi siihen ei voi kirjoittaa kovin henkilökohtaisesti. Se vaatii jotakin samantapaista kuin taide: etsitään jotakin kaikkia tai ainakin montaa koskettavaa, yhteistä asiaa, ja esitetään se ei-henkilökohtaisesti asialle uskollisesti.
Esim. videomateriaalia, ihan niin kuin kuvia tähän asti, on varmaankin pian monenlaisista aiheista ihan hyvin kuvattua. Esim. sen sijaan, että kuvaisin lähipiirin ihmisen tavallisia ilmeitä ja tyyliä, kun hän kalastaa, voin ottaa lähikuvaa kalasta ja kalastajasta vain jotakin vähän kaikille kalastajille tyypillistä, sellaista, joka tuo mieleen omia kalastusmuistoja. Ei se merkitse näyttelemistä vaan kuvaamisen tavan justeeraamista niin, ettei se kuvaa henkilökohtaisia asioita tai liian henkilökohtaiseen tyyliin. Vähän niin kuin rehellisyyttä opetteleva voi puhua säästä, kun se on kaikille yhteinen kokemus, niin vastaavasti kuva tai teksti voi olla rehellinen olematta paljastava. Eikä se vähennä sen kiinnostavuutta vaan päin vastoin tekee siitä jaettavan - ja turvallisen tekijöilleen!

Kriteeri ei kai niinkään ole, ettei videon tai kuvan kohde tai tekstin kirjoittaja saisi olla tunnistettavissa blogissa, ainakin summittain, vaan siinä, ettei häntä kuvata niin henkilökohtaisesti ja monin yksityiskohdin, että ihmisistä harrastunut afrikkalainen tai arabi oppisi häntä sen perusteella näyttelemään ja kohtelisi kaltoin.

http://aboutmytexts.blogspot.fi/2015/10/many-of-my-blogs-have-thousand-views-or.html

Blogien kävijöistä

Blogger kokoaa tilastoja blogien lukijoista siitä, miltä sivulta tai millä haulla nämä ovat tulleet, ja kaikista ei ole tietoja. Niistä mistä näkyy, isosta osasta ei saa selvää, että miksi, mutta niistä, joista saa selvää, voi olla varma, että lukijalla on ollut hyvä motivaatio tulla juuri tämänaiheiselle sivulle. Motivaatiota on näyttänyt olevan kahta laatua: on kiinnostusta blogin varsinaista aihetta kohtaan, mutta paljon enemmän kiinnostusta johonkin mukavaan, jonka myös löytää tuosta blogista. Niin Haaveammattiin-blogissani, jolla on blogeistani eniten ollut kävijöitä, reilut neljä ja puoli tuhatta, on noin 75:stä tieto, että ovat tulleet haulla "alan vaihto", kun taas satoja tai tuhat on tullut sivulta, jolla on tosi hieno piirros tai mainos, jossa piirretään, eli kai piirustuksenoppimisaiheisella haulla, koska blogini taito-ohjeen esimerkkinä on piirustus- ja maalaustaidon oppiminen ja kuvituksena nopeasti opittu hieno kasvokuva (ym vesiväritöitä). Eli turhan päiten ei sivulle kai eksytä, vaan esim. keskusteluryhmän mainos juuri samassa aihepiirissä on ajan kuluessa tuonut ehkä 50 kävijää. Ja tuo blogini on ainoa, jota mainostan profiilitekstissäni bloggerissa, jossa minulla on kymmeniä blogeja, sillä onhan ammatti tärkeä saada haavealalta. Muuten olen blogistani tiedottanut mm työvoimatoimistoon ja eri alojen opiskelupaikkoja mainostaville, ym. Tuo blogi on minulla ollut nyt nelisen vuotta ja olen siihen jatkuvasti lisäillyt ammattialanvaihto-ohjeita.

Videoita minulla on YouTubessa tosi monta http://www.youtube.com/khtervola ja niillä keskimäärin 500 katsomiskertaa kullakin, yhteensä yli 500 000 kertaa, mikä kai on tullut lähes kokonaan siitä, kun YouTubessa katsottavana olevan videon vieressä on linkkejä muihin samantapaisen aiheisiin, mm. saman tekijän muihin videoihin. Lisäksi joillekin videoille tulee paljon lisää katsomiskertoja, jos kävijä tulee kanavalle ja katsoo katsotuimpia yhden tai muutaman.

Olen yrittänyt tehdä asiasisällöltään hyvälaatuisia videoita, ja niin blogejakin, joita olisi kiva katsella tai lukea, innostaisivat parempaan elämään. Aiemmin myös itse katselin paljon muiden videoita. Bloggaaminen sen sijaan on mennyt harrastaessa ja  kirjoitellessa eikä niin lukiessa.

Kuka voi olla julkkis

Julkkiksen oikeastaan pitäisi olla luomassa tietä siihen, että sitä elämänaluetta voi harrastaa rakentavassa hengessä hyvällä laadulla erityisemmittä katkoitta tai takeltelemisitta kuin missä hän on esillä, mistä esimerkkinä tulee toimineeksi. Siksi hyvin sujuvasta harrastuksesta voi käsittääkseni blogata, mutta jos tulee pitkiä taukoja, niin ei. (Tätä en ole itse onnistunut aina noudattamaan. Moni blogini on alkanut hyvin ja mennyt myöhemmin jumiin, kun kumminkin on tuntunut, että tämän vielä haluan kertoa. Olisi kai pitänyt jättää nuo lisäuykset pois, tai tehdä erillinen selkeästi jumissa olevan tekemäksi mainittu blogi/blogimerkintä aiheesta ajattelen ahrrastustani mutta se on jumissa.) Niinhän se on, että monissa harrastuksissa on jaksottaisuutta tai sitten bloggaaminen häiritsee harrastamista ja siksi jää jumiin.

Kuinka laajasta julkisuudesta sitten voi haaveilla? Voinko haaveilla poptähden urasta? Yleensä on hyvä, jos on taitavia innostuneita esikuvia. Heiltä oppii paljon. Ja se parantaa omia käytännön mahdollisuuksia kehittyä oikeasti taitavaksi. Mutta toisaalta yleensä on kai niin, että kullakin ihmisellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja oma luonteenlaatunsa, omantyyppisensä sosiaaliset suhteet. Vaikka hän oppii iän tuoman elämänkokemuksen myötä paljon monenlaista, säilyy hän silti pitkälti samana luonteenlaatuna. Niinpä hänen kiinnostavuutensa pysyy samantapaisen ryhmän sisäisenä kuin mitä hän jonkin verran nuorempana arvioi sen voivan tulevaisuudessa olla. Maailmantähdellä on oltava paljon annettavanaan ja hänen on oltava jotenkin sopiva monelle malliksi. Se vasta tuo tilausta hänen esiintymisilleen. Mutta taito yksinään ei riitä, sillä tavallisempi voi olla parempi malli, helpompi seurata. Joku voi olla etevä jossakin muttei kuitenkaan useimmille sopiva. Tavallisinta on kai olla jonkin aiheen harrastajien tai ammattilaisten tyyppinen ja siis heille kiinnostava muttei laajemmin. Miten monta eri musiikkimakua vaikka tuttavillasi jo on, saati sitten laajemmalla joukolla!
Ja mitä tuo julkisuus sitten tuo? Vakiintunutta asemaa, mutta myös kilpailijoita. Onni on niitä asioita joista halutaan ottaa mallia, ja siksi julkisuudessa tyypillinen, ei julkisuuden tuote. Samoin taito. Taitavia ja onnellisia on paljon enemmän kuin julkisuuden henkilöitä. Elämä ilman julkisuutta on kai helmpompaa.

Uusi media tarvitsee uuden käyttötavan

Blogi on uusi media. Se tuo näkyvyyttä paljon laajemmin kuin vaikka kaverien kanssa juttelu tai pöytälaatikkoon kirjoittaminen ja valokuvaus ilman nettiä. Siksi se tarvitsee myös uuden käyttötavan. Ei voi kirjoittaa kovin henkilökohtaisesti eikä laajemmin omasta elämästä ilman, että se vaikuttaa omaan elämään jotenkin, usein lätistäen ja jotenkin yksipuolisen kuvan itsestä antaen.
Kun vaikka kuvan laittaa nettiin kaikkien katsottaville, se helposti lakkaa olemasta juuri oman näkökulmasi mukainen ja on sen sijaan ikään kuin julkinen. Ero on kuin oman kodin elämän ja oman huoneen persoonallisen tyylin ja toisaalta vieraskorean tyylin välillä. Jos muita varten ylläpidetty kaunis ja tavallaan hyvä tapa pitää kotia tai elämäänsä saa liian suuren vallan, jää ihminen itse lyttyyn ja syntyy kaiken maailman käsityksiä siitä, millainen muka on ja mitä haluaa tehdä.
Jos menen jonnekin tarkoituksella ottaa kuvia nettiin,kärsii ilmapiiri siitä ja eläminen jää kapeaksi, kuvatkin jäävät huonommiksi. Mutta jos elämääni ilman nettiä on tuossakin aihepiirissä monikymmenkertainen määrä siihen, mitä harkitsen nettiin laittavani, niin saan kivoja kuvia eikä elämiseni jää lyttyyn.

Jos on kirjoittanut jostakin omasta mielestään hienosta aiheesta ja sitä on sitten luettukin, niin o9nhan se hieno juttu, yksi sen hetken isoista tekemisistä tai ajanvietteistä, mutta toisaalta siinäkin on tuo sama juttu: aiheet ikään kuin lätistyvät, jos kaiken niistä pukee sanoiksi asti ja vielä toisten luettavaksi. Elämääkin pitäisi olla monikymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä nettiin tulee kirjoittaneeksi,jotta eläminen tai bloggaaminenkaan luistraisi kivasti. Toisaalta voi kirjoittaa virallisemmista aiheista, joista vaikkapa on lukenut, ja toisaalta ei- niin-henkilökohtaisia puolia siitä, mitä tekee, esim. ohjeita, josita on iloa muille harrastajille.