Yleisö ja ulkoinen painostus

Jos tuotetulla mediasisällöllä on paljon yleisöä, niin mukaan helposti tulee eri ryhmien painostus. Joku haluaisi tiettyä tai kaapata aseman itselleen. Siitä kai ylitse pääsee ottamalla mukaan kaikki yleisöryhmät ja tiedostamalla seudun, jolla asuu. Niin voi tuottaa kirjon materiaalia, joista sopiva osuus on kullekin ryhmälle sovitettua, eis iis salassa esim. ruotsalaista vaan ruotsalaisista pitäville, tai vaikka saksalaisista, niin se sitten tavallan on vähän sentyyppistä, että sielläkin voitaisiin sellaista katsella tai lukea, mutta kuitenkin suomalaisten ohjelmana eikä heidän. Ja toisaalta sitten olisi lappalaisillekin jotakin ja sen lisäksi eri säitä oppia haluaville, jotka asuvat muualla kuin lapissa. Ja mikä olisi edelleen puolueellisesti ruotsalaista, menisi kai asuinseudun ruotsalaisvaltaisuuden tiliin, sen tuoman painostuksen, materiaalin ja tekemisentapojen sekä näkövinkkelin. Ja niin materiaalia voisi olal eri seuduilta Suomestakin. Ja jos haluavat ihan ruotsalaista, niin se ei olisi suomalaisten asia järjestää vaan sitä olisi etsittävä Ruotsista eikä Suomen mediasta.

Videoesiintymisestä

Videoesiintymisten ongelmana on kai jännitys ja esiintymistaitojen puute. Siksi olisi kai hyvä kiinnittää huomiota siihen, millainen hyvä esiintyminen on, niin se tieto jotenkin kantaisi koko touhua. Hyvä tapa selittää asia-aihetta on kuvata kuin maiseman rakenteet tuossa mnaisemassa elämisestä ja tekemisestä kiinnostuneelle toinen niistä kiinnostunut, mutta olettamatta, että muita tietolähteitä aihepiirissä olisi, ei siis sanoa nää jutut vaan sanoa, että mikä asia, kuvata se sanoin ja ilmaisuin. Kanssa esiintymistä häiritsee, jos samaan aikaan miettii kameran käyttöä. Eli tarttis jonakin videoista ja selkeydestä ja viihtyvyydestä sekä toiminna sujuvuudesta ja kiehtovuudesta kiinnostuneena hetkenä laittaa kameran paikka, säädöt, ääen kuuluvuus yms valmiiksi, vaikka muistiin itselle, ja tuoli tms jos tarttee, niin ois se puoli huolehdittuna. Samoin, jso vaatteet ja puhtaus yms tarttee huolehtia, niin tarttee opetella ne niin, että osaa tarpeen tullen ihan hyvin, mutta sitten esiintymisen tullen huolehtia niin kuin hyvin sujuu eli vähintään keskiverrosti, niin kuin ok on, muttei viilata kampausta kamalasti vaan keskittyä videon aiheeseen ja sen aihepiirin tekemisen sujuvuuteen ja viihtyvyyteen silloib, jotta voi olla positiivisena vaikutteena muille. Ja video kuvata silloin, kun aihe kiehtoo ja sujuu hyvin, niin voi laittaa kameran päälle ja joskus minuutin sisään aloittaa asia-aiheen, ja lopetus vastaavasti, niin editoimalla sitten saa oikean pituuden, jottei tule kamerankäyttöaiheista vaan asia-aoiheinen ja viihtyvä, ei esiintymisaiheista vaan selkeä, hyvin toimiva, kivaa puuhaa.