Blogi, oli se sitten kuvin, videoin tai teksti, on julkinen media. Siksi siihen ei voi kirjoittaa kovin henkilökohtaisesti. Se vaatii jotakin samantapaista kuin taide: etsitään jotakin kaikkia tai ainakin montaa koskettavaa, yhteistä asiaa, ja esitetään se ei-henkilökohtaisesti asialle uskollisesti.
Esim. videomateriaalia, ihan niin kuin kuvia tähän asti, on varmaankin pian monenlaisista aiheista ihan hyvin kuvattua. Esim. sen sijaan, että kuvaisin lähipiirin ihmisen tavallisia ilmeitä ja tyyliä, kun hän kalastaa, voin ottaa lähikuvaa kalasta ja kalastajasta vain jotakin vähän kaikille kalastajille tyypillistä, sellaista, joka tuo mieleen omia kalastusmuistoja. Ei se merkitse näyttelemistä vaan kuvaamisen tavan justeeraamista niin, ettei se kuvaa henkilökohtaisia asioita tai liian henkilökohtaiseen tyyliin. Vähän niin kuin rehellisyyttä opetteleva voi puhua säästä, kun se on kaikille yhteinen kokemus, niin vastaavasti kuva tai teksti voi olla rehellinen olematta paljastava. Eikä se vähennä sen kiinnostavuutta vaan päin vastoin tekee siitä jaettavan - ja turvallisen tekijöilleen!
Kriteeri ei kai niinkään ole, ettei videon tai kuvan kohde tai tekstin kirjoittaja saisi olla tunnistettavissa blogissa, ainakin summittain, vaan siinä, ettei häntä kuvata niin henkilökohtaisesti ja monin yksityiskohdin, että ihmisistä harrastunut afrikkalainen tai arabi oppisi häntä sen perusteella näyttelemään ja kohtelisi kaltoin.
http://aboutmytexts.blogspot.fi/2015/10/many-of-my-blogs-have-thousand-views-or.html
