Yhteiset kokemukset aiheena

Blogi, oli se sitten kuvin, videoin tai teksti, on julkinen media. Siksi siihen ei voi kirjoittaa kovin henkilökohtaisesti. Se vaatii jotakin samantapaista kuin taide: etsitään jotakin kaikkia tai ainakin montaa koskettavaa, yhteistä asiaa, ja esitetään se ei-henkilökohtaisesti asialle uskollisesti.
Esim. videomateriaalia, ihan niin kuin kuvia tähän asti, on varmaankin pian monenlaisista aiheista ihan hyvin kuvattua. Esim. sen sijaan, että kuvaisin lähipiirin ihmisen tavallisia ilmeitä ja tyyliä, kun hän kalastaa, voin ottaa lähikuvaa kalasta ja kalastajasta vain jotakin vähän kaikille kalastajille tyypillistä, sellaista, joka tuo mieleen omia kalastusmuistoja. Ei se merkitse näyttelemistä vaan kuvaamisen tavan justeeraamista niin, ettei se kuvaa henkilökohtaisia asioita tai liian henkilökohtaiseen tyyliin. Vähän niin kuin rehellisyyttä opetteleva voi puhua säästä, kun se on kaikille yhteinen kokemus, niin vastaavasti kuva tai teksti voi olla rehellinen olematta paljastava. Eikä se vähennä sen kiinnostavuutta vaan päin vastoin tekee siitä jaettavan - ja turvallisen tekijöilleen!

Kriteeri ei kai niinkään ole, ettei videon tai kuvan kohde tai tekstin kirjoittaja saisi olla tunnistettavissa blogissa, ainakin summittain, vaan siinä, ettei häntä kuvata niin henkilökohtaisesti ja monin yksityiskohdin, että ihmisistä harrastunut afrikkalainen tai arabi oppisi häntä sen perusteella näyttelemään ja kohtelisi kaltoin.

http://aboutmytexts.blogspot.fi/2015/10/many-of-my-blogs-have-thousand-views-or.html

Blogien kävijöistä

Blogger kokoaa tilastoja blogien lukijoista siitä, miltä sivulta tai millä haulla nämä ovat tulleet, ja kaikista ei ole tietoja. Niistä mistä näkyy, isosta osasta ei saa selvää, että miksi, mutta niistä, joista saa selvää, voi olla varma, että lukijalla on ollut hyvä motivaatio tulla juuri tämänaiheiselle sivulle. Motivaatiota on näyttänyt olevan kahta laatua: on kiinnostusta blogin varsinaista aihetta kohtaan, mutta paljon enemmän kiinnostusta johonkin mukavaan, jonka myös löytää tuosta blogista. Niin Haaveammattiin-blogissani, jolla on blogeistani eniten ollut kävijöitä, reilut neljä ja puoli tuhatta, on noin 75:stä tieto, että ovat tulleet haulla "alan vaihto", kun taas satoja tai tuhat on tullut sivulta, jolla on tosi hieno piirros tai mainos, jossa piirretään, eli kai piirustuksenoppimisaiheisella haulla, koska blogini taito-ohjeen esimerkkinä on piirustus- ja maalaustaidon oppiminen ja kuvituksena nopeasti opittu hieno kasvokuva (ym vesiväritöitä). Eli turhan päiten ei sivulle kai eksytä, vaan esim. keskusteluryhmän mainos juuri samassa aihepiirissä on ajan kuluessa tuonut ehkä 50 kävijää. Ja tuo blogini on ainoa, jota mainostan profiilitekstissäni bloggerissa, jossa minulla on kymmeniä blogeja, sillä onhan ammatti tärkeä saada haavealalta. Muuten olen blogistani tiedottanut mm työvoimatoimistoon ja eri alojen opiskelupaikkoja mainostaville, ym. Tuo blogi on minulla ollut nyt nelisen vuotta ja olen siihen jatkuvasti lisäillyt ammattialanvaihto-ohjeita.

Videoita minulla on YouTubessa tosi monta http://www.youtube.com/khtervola ja niillä keskimäärin 500 katsomiskertaa kullakin, yhteensä yli 500 000 kertaa, mikä kai on tullut lähes kokonaan siitä, kun YouTubessa katsottavana olevan videon vieressä on linkkejä muihin samantapaisen aiheisiin, mm. saman tekijän muihin videoihin. Lisäksi joillekin videoille tulee paljon lisää katsomiskertoja, jos kävijä tulee kanavalle ja katsoo katsotuimpia yhden tai muutaman.

Olen yrittänyt tehdä asiasisällöltään hyvälaatuisia videoita, ja niin blogejakin, joita olisi kiva katsella tai lukea, innostaisivat parempaan elämään. Aiemmin myös itse katselin paljon muiden videoita. Bloggaaminen sen sijaan on mennyt harrastaessa ja  kirjoitellessa eikä niin lukiessa.

Kuka voi olla julkkis

Julkkiksen oikeastaan pitäisi olla luomassa tietä siihen, että sitä elämänaluetta voi harrastaa rakentavassa hengessä hyvällä laadulla erityisemmittä katkoitta tai takeltelemisitta kuin missä hän on esillä, mistä esimerkkinä tulee toimineeksi. Siksi hyvin sujuvasta harrastuksesta voi käsittääkseni blogata, mutta jos tulee pitkiä taukoja, niin ei. (Tätä en ole itse onnistunut aina noudattamaan. Moni blogini on alkanut hyvin ja mennyt myöhemmin jumiin, kun kumminkin on tuntunut, että tämän vielä haluan kertoa. Olisi kai pitänyt jättää nuo lisäuykset pois, tai tehdä erillinen selkeästi jumissa olevan tekemäksi mainittu blogi/blogimerkintä aiheesta ajattelen ahrrastustani mutta se on jumissa.) Niinhän se on, että monissa harrastuksissa on jaksottaisuutta tai sitten bloggaaminen häiritsee harrastamista ja siksi jää jumiin.

Kuinka laajasta julkisuudesta sitten voi haaveilla? Voinko haaveilla poptähden urasta? Yleensä on hyvä, jos on taitavia innostuneita esikuvia. Heiltä oppii paljon. Ja se parantaa omia käytännön mahdollisuuksia kehittyä oikeasti taitavaksi. Mutta toisaalta yleensä on kai niin, että kullakin ihmisellä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja oma luonteenlaatunsa, omantyyppisensä sosiaaliset suhteet. Vaikka hän oppii iän tuoman elämänkokemuksen myötä paljon monenlaista, säilyy hän silti pitkälti samana luonteenlaatuna. Niinpä hänen kiinnostavuutensa pysyy samantapaisen ryhmän sisäisenä kuin mitä hän jonkin verran nuorempana arvioi sen voivan tulevaisuudessa olla. Maailmantähdellä on oltava paljon annettavanaan ja hänen on oltava jotenkin sopiva monelle malliksi. Se vasta tuo tilausta hänen esiintymisilleen. Mutta taito yksinään ei riitä, sillä tavallisempi voi olla parempi malli, helpompi seurata. Joku voi olla etevä jossakin muttei kuitenkaan useimmille sopiva. Tavallisinta on kai olla jonkin aiheen harrastajien tai ammattilaisten tyyppinen ja siis heille kiinnostava muttei laajemmin. Miten monta eri musiikkimakua vaikka tuttavillasi jo on, saati sitten laajemmalla joukolla!
Ja mitä tuo julkisuus sitten tuo? Vakiintunutta asemaa, mutta myös kilpailijoita. Onni on niitä asioita joista halutaan ottaa mallia, ja siksi julkisuudessa tyypillinen, ei julkisuuden tuote. Samoin taito. Taitavia ja onnellisia on paljon enemmän kuin julkisuuden henkilöitä. Elämä ilman julkisuutta on kai helmpompaa.